Blogi

» Harjoitusleiri Gran Canarialla 2010

Harjoitusleiri Kypros 2010

20.3.2010: 15 hours of Travel

Sää: Selkeä
Lämpötila: ~10 astetta

Saavuimme keväiselle Kyprokselle hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa (joka sattuu nyt olemaan sama kuin kotosuomessa, mut oli paaaaljon jännempää ilmoittaa asia tuolla tavalla. Hahaa!). Ennen tätä takana oli toki noin 15h matkustusta, Savonlinna - Helsinki - Kypros. Saapumispäivästä ei juurikaan mitään jännää kerrottavaa ole, aika kovasti mieli halajaa punkkaan jotta saadaan taas yksi päivä täällä kulumaan ja kumpa ne päivät nyt kuluisivat nopeasti! Voitte varmasti fiksuina ja filmaattisina immeisinä aistia negatiivisen asenteeni tätä kuppasta kahtia jakautunutta saarivaltiota kohden. Bingo! Vaikka osaan reissuporukkaan verrattuna (n. 15-20 matkaa) olenkin kohtuu vähän ko. maahan matkaillut (taitaa olla 5.kerta) niin kyllä tämä maa jaksaa aina ottaa pattiin, tavalla tai toisella.

Sääolosuhteet ovat miltei aina päin mäntyä, milloin tuulla nujuaa, ukkostaa, sataa räntää tai muuten vaan kaikki menee päin sanonko mitä. Tässä maassa olisi vaikka kuinka paljon asiaa josta voisin avautua valtaisasti, mutta taidan ystävällisesti jättää tämän nyt tekemättä. Vaikka kuinka sääennusteet ja meille harvinainen 4-tähden hotelli enteilisivät hyvää, pelkään jokatapauksessa pahinta! Joko niin että sää muuttuu ja ammunta hankaloituu jo entisestään, hotelli paljastuu torakoiden piknik-paratiisiksi tai jotain muuta vastaavaa. Avauduin näköjään sittenkin hieman lisää, mutta nyt yritän lopettaa vaikka se kuinka hankalaa onkin. Nyt hetkeksi kirjan pariin ja siitä nauttimaan muutama tunti unta, aamulla sitten virkeänä kohti Nicosiaa treenailemaan. Öitä!

p.s. En vaan tajua miten nuo ihmiset voi ajaa täällä tuolta metsän puolelta noita ajoneuvoja. Tai siis voin kerta itsekin siihen jotenkuten kykenen, mutta hulluja ovat!

21.3: Selkäsärkyä, aurinkoa ja Itä-Naapureita

Sää: 100% Pilvetön!?
Lämpötila: 15-20 astetta

Ei oo järkee, arska paahtaa pilvettömältä taivaalta ja kaiken lisäks jokavuotinen tuulen tuiverrus on kadonnut kokonaan, ei oo mahollista. Noh, aamupalan jälkeen köröteltiin radalle ja taasen niiiiiiin mahdottoman iloisen asian totesimme että Venäläiset ovat jälleen lähteneet kilpailemaan "pienehköllä" arsenaalilla. Liekkö vaan pari kolme linja-autollista, kaikki kunnioitus rajanaapuria kohtaan mutta osaisivat joskus edes käyttäytyä! Pienimmästäkin asiasta, kuten sarjajaosta yms. muusta päivänselvästä toiminnasta pitää aina vääntää, etuilla tai muuten vaan olla rasittava.

Kun ampumaan päästiin vihdoin ja viimein niin alkoipa tuo Issias taas ilmoittaa itsestään tilanteeseen sopien mahdollisimman ilkeällä tavalla. Ammunta oli hirveää "jäpittämistä", koko kroppa täysin jännittyneenä vailla mitään rentoutta. Kun ajatukset pyörivät jatkuvasti kipeän selän ja sen aiheuttaman asentovirheen korjaamisen parissa niin eihän itse ammunnasta yhtään mitään tullut. Kiitän itse itseäni siitä etten ole viitsinyt oireen ilmaannuttua hakeutua esmes. lääkäriin. Näin jos olisin tehnyt, ei tätä onkelmaa ehkä olisi, mutta eihän elämässä ole mitään jännitystä ilman haasteita - ja kissan *piipit*!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...huom! pessimisti ei voi pettyä (ainakaan pahasti)................. toivottavasti. Kiitos ja öitä!

-Niko-

22.3: Tuleva haulikonheiton Maailman mestari?

Nicosia

Sää: 98% Pilvetön! Tuulta ehkä kovimmillaan jotai 0.7846 metriä/s
Lämpötila: Samaa settiä ku eilen

Noniin, olihan päivä. Heti ensimmäisistä laukauksista lähtien alkoi touhu ottamaan niin pahasti pattiin että haulikkoampujasta meinasi hetkessä muuntautua haulikonheittäjä - moisen lajin voisi oikeastaan perustaa normi kilpailujen oheen lisämausteeksi. Aina kun tuntuu siltä että homma alkaa syömään miestä elukan lailla niin ei muuta kun napakka ote pyssystä ja suoraan ampumapaikan rajojen sisältä niin kova linkasu ampumasuuntaan kuin vaan jaksaa pyssyä kiskasta. Tulos mitattaisiin ja laitettaisiin kilpailujen arvon mukaan parhaimmuusjärjestykseen - ei kehno idea! Ois nimittäin Hyvärisen poijjaalla tänään tuo Perazzi ottanu jonniin verran ilmalentoa.

Nojoo, leikit sikseen. Siinä määrin jos oli huonoa tulosta niin kyllä sitä parempaakin sieltä alkoi hiljalleen tupsahdella. Parin kipunapin voimalla alkoi selkäkin hieman jo puutua ja ampuminen alkoi loppupäivästä kulkea jopa siedettävissä määrin. Onneks kamat sai pakata autoon hyvillä mielin eikä autolla tarvinnu kaasutella kauheita nopeuksia kyrpä ottassa.

Mutta mutta. Aika lailla normisettiä täällä, ei mitään suurempaa mainostamista. Huomenna kävästään vähäsen toisaalla harjottelemassa kun tuo kilpailu onkin vasta torstaina vaikka vielä eilen kaikki oli siinä uskossa että kisat pidetäänkin jo ylihuomenna. Tarvii ny tuonne 80km päähän joka päivä matkustaa. Muutenkin tänään oli lepposaa olla kun ei venäläisen venäläistä missään - ah, mikä autuus. Huomennahan ne sankarit tuonne Nicosiaan on taasen menossa, ja jälleen yksi plussa kaikkien miinusten joukkoon! Mut menkööt hyö sinne, myö ei tulla! Muah!

Huomisesta on povailtu reissun aikasista päivistä parasta, joten jäämme sitä innolla odottelemaan. Vaikenen toistaiseksi - Aamen!

-Niko-

23.3: Tasaista puurtamista ja rahat pois-politiikkaa

Paralimni

Sää: Arska helottaa pilvettömältä taivaalta
Lämpötila: 18-22

Mjaa, mitähän tuota ny sanos - olipahan taas päivä?. Paralimniin päästiin hienosti ja matkaakin oli onneksi vain vaivaiset 10km. Paikalla taas paikalliseen tapaan ei paljoa kiirettä pidetty minkään asian suhteen. Sarjat ja panokset saatiin onneksi kohtuu kivuttomasti, ainut vaan että eihän niillä oo vissiin ollu varaa teettää tarpeeksi noita "coinsseja" joilla sitten sarjaan ilmoittaudutaan. Paikallinen Mikki möi meille kaikki coinssit (vissiin noin 15 sarjaan) ja tarvittavan määrän panoksia, sitten lähdettiin radalle julistamaan. Alkuun toki päästiin säätämään rataa ja kas kummaa, se luonnistuikin kohtuu nopeesti. Tarvittavat välineet oli käsien ulottuuvilla ja homma luisti kun sylki hellanlevyllä.

Aloimme suoltamaan lyijyä taivaalle ja paika paikoin ammunta kulki aika mukavasti, vaikka loppupeleissä koko päivä oli tulosten valossa aika tasaista puurtamista, ei oikeen hyviä eikä huonoja sarjoja - mutta kyllä se vielä siitä! Mutta! Kerta jälleen ollaan vieraalla maalla, ja varsinkin maassa missä "kiire"-sana on TABU, niin ensinnäkin ne coinssit - ois niitä ny voinu valmistaa vaikka sen 300 kpl 30 sijaan ettei tarviis jatkuvasti puunata ja purnata noitten sarjojen kanssa. Jatkuvasti se paikallinen sankari kävi konetta tyhjentämässä ja jako sitten niitä coinsseja sitä kautta käyttöön lisää. Huom! Ei vielä siis laskuttanu näistä coinsseista ensioston jälkeen mitään. Noh, alussa väiteltiin sarjan hinnaksi 6e mikä oli myös viimevuoden hinta. Sitten kun alettiin julistamaan, ni sarja kestikin 40 laakia 50:n sijaan! Aateltiin et jo on perkele! Mikki paikalle ja homma uusiks, täytyy saada 50 kiekkoa eikä mitään naisten 40 kiekon sarjoja. Kappas, hinta pompsahti heti 8e/sarja. Noh, makseltiin suurempia mukisematta kun tänne kerta oltiin tultu vissiin reenaamaan eikä väittelemään - joten rahasta viis. Päivä saatiin sitten paukuteltua kasaan, ja sittempä koitti maksun aika eli aikaisemmin mainittujen ei- laskutettujen sarjojen kuittaus. Niin tämä sankari päätti että kerta ei maksettu heti niin näitä jannuja vois sitten vetää nenästä ja laskuttaa ihan oman mielen mukaan. Loppupeleissä radalta lähtiessä kaikki sai mukaansa kohtuunmoisen v-tutuksen ja pienehkön ylimäärääisen loven lompakkoon.

Mutta mitäpä me pienistä ku ei nekään meistä. Olkoon ja unohdettakoon menneet ja alkakoon keskittyminen huomisiin virallisiin harjoituksiin. Nälkä kurnii, joten suuntimat kohti pöperöpaikkoja ja parempaa huomista. Ciao!

-Niko-

24.3: Virallisen olosta harjottelua-ko?

Nicosia

Sää: Ei pilven pilvee! Iltaa kohden tuulta
Lämpötila: 20-23 astetta

Nyt täytyy ihan suoraan myöntää et tässä päivässä ei ole kyllä mitään kirjoittelun arvoista. Mutta pakko kait se on jotain pientä stooria näpytellä.

Aamulla startattiin aikaseen kun ekat sarjat oli määrätty alkamaan jo 8:30. Alkuun tuntui että hommasta sais vähäsen jopa kiinni ja hetkelliset hyvänolon tunteet oli ihan mukava kokea pitkästä aikaa - ammunnallisesta näkökulmasta siis *Ysk Ysk*! Mutta joo, loppupeleissä palattiin taas sille tasolle että tunteet kiehu kun tekemmisestä ei tuntunu tulevan mitään, eikä säätäkään voi syyttää kerta kerrankin meille tämmöset kelit on suotu. Mutta annetaan nyt menneitten olla menneitä ja aletaan täysillä keskittymään huomiseen sabaan. Vaikkei kilpailulla olekaan kovin suurta nimellisarvoa niin se ei tarkoita etteikö kilpailu olisi kovatasoinen. Mukana on mm. olympialaisissa kilpailleita urheilijoita ja muutenkin esmes. Saksan, Iso-Britannian, Venäjän ja tietysti Suomen huiput!

Enempää en lähde päivästä jaarittelemaan, ja sen jos tekisin niin lämpimikseni höpöttelisin joten annetaampa olla. Nyt suuntimat suihkun kautta syöpöttelemään, sitten voikin jo köllähtää mahan viereen makuulle ja alkaa henkisesti valmistautumaan kisaan.

Wish me luck!

-Niko-

25.3: Kili-bailut ja savolaisen supersankarin vierailu

Nicosia

Sää: Puolipilvistä
Lämpötila: n. 20 hela päivä

Nyt on kuulkaas rakkaat immeiset semmonen homma et lyhyestä on virsi kaunis. Pieleen män ja silleen. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään, ei tullu mittään ni ei. Paras suomalainen sentään ylsi finaaliin asti omalla ennätyksellään ja lähti finaaliin jaetulta toiselta sijalta. Mutta liekkö jännäkakka hakannu kalsareihin kun ei tuo finaali sitten tahtonu kuitenkaan kulkea? Mene ja tiedä.

Enempää en todellakaan ala naputtelemaan, mieliala on senverta maassa että saattas tulla lapsilta kiellettyä tekstiä ihan liikaa.

Kiitos ja anteeks!

-Niko-

26.3: Onnistumisia at last!

Paralimni

Sää: Pilvistä, paikoitellen ripotteli vettäkin
Lämpötila: 15-17 astetta

Kyllä! Viimein se vire sitten alkoi löytyä ja alettiin saamaan jo järkeviä tuloksia. Olis voinu tietysti päivää kahta aikasemmin hokata nuo viat ni ois kisastaki saattanu tulla jotain, mut olkoot. Tänään päätin rankasta itteeni ihan kunnolla ja ampua piiput punasena niin pitkään että hommasta saadaan joku tolkku, ja niin sieltä se tuntuma alko löytymään. Kohtuu hyvillä mielin pääsi palailemaan hotellille eikä tarvinnu mietiskellä pahemmin et mikä tänään meni peleen.

Muuten täytynee myöntää että peruspäivä, ei suurempia mainitsemisen arvosia asioita. Huomenna vielä otetaan kaikki ilo irti treenaamisesta, sitten alkaakin olla aika matkustaa takasin kotosuomeen. Todella mukava palailla takasin, mutta kerrankin kun meille tämmöset kelit on tänne suotu ni tällä kertaa ei NIIN paljoa harmita tää reissu mitä muina vuosina.

Näillä mennään ja niin eespäin. Palaamisiin!

-Niko-

27.3: Loppusilaus ja kotimatka (ne saamarin 15h takaspäin!)

Näin on jälleen saatu yksi treenireissu pakettiin, kiitos Kypros ja palaamme mitä luultavimmin ensi vuonna (onks pakko?!). Viimeinen päivä meni ammunnallisesti ihan kohtuullisesti. Sarjat toki heittelivät vieläkin kohtuullisista hyviin, mutta perusidea alkaa olla pikkuhiljaa selkeä ja voi hyvällä omalla tunnolla alkaa valmistautumaan alkavaan kisakauteen. Kilpailukausi alkaa Englannin Dorsetista Maailman Cupin osakilpailulla toukokuussa ellen aivan väärin muista.

Päivä sujahti muuten todellakin perinteisissä merkeissä ja lyijyä suollettiin taivaalle samaan tyyliin mitä koko viikon ajan, yhteensä laukauksia reissusta kertyi 1800 kpl. Voisi luulla että moisessa touhussa tulisi olkapäävammoja ja muuta mukavaa (ja tulihan niitä!) mutta kyllä siihen rekyyliin alkaa ilmeisesti tottumaan kymmienien tuhansien toistojen jälkeen.

En tiedä irtoaako tämän päivän sepustuksista mitään tolkkua kun tässä lentokoneessa puolitokkurassa tätä yritän saada kasaan, mutta jos se vaikka teitä hauskuuttaisi edes vähän niin saavutushan se on sekin! Lentoa on jäljellä varmaankin kolmisen tuntia ja tämän hauskuuden päälle saadaan vielä matkustaa nelisen tuntia autossa jotta päästään koto-Savonlinnaan perille - Ah, tätä matkustamisen ihanuutta! Pe****e!

Tämä jäääköön tähän ja kiitokset teille kaikille jotka näitä kertomuksia viitsii tiirailla ja lueskella. Palaamisiin ensikuussa, vuorossa Lonato, Italia!

Arrivederchi tai jotain?

-Niko-

 

Harjoitusleiri Gran Canaria 2010

13.2.2010

Sää: Pilvipoutaa
Lämpötila: 22-25

Lähtö vuoden ensimmäiselle leirille koitti mukavissa merkeissä. Kentälle saavuttiin noin neljän maita aamuyöstä, mutta tämähän ei tietysti ole aika eikä mikään yötyöläiselle saada itseään virkeänä liikkeelle. Asiaahan ei varsinaisesti auttanut viimeisen parin vuorokauden kerätty unisaldo (2-3h). Perille päästiin mutkitta ja asiat hoituivat kaikin puolin mallikkaasti, kaiken lisäksi sain lentokoneessa hieman nukuttuakin! Polte on kova päästä pitkästä aikaa tuntemaan tutun aseen rekyyli, ruudin katku sekä hyvin ammutun sarjan jälkeinen onnistumisen tunne. Toiveissa siintää hyvin nukutut yöunet sekä vuoden avauslaukaukset ihanteellisissa sääolosuhteiissa.

-Niko-

14.2

Sää: Vesisateesta puolipilviseen, tuulista
Lämpötila: 18-22

Radalle saapuessa hetkellinen nostalgia otti vallan ja palautti mieliin viiden vuoden takaisen leirireissun. Tapauksessahan ei muuten ole mitään erityistä mutta paluu radalle josta oikeastaan varsinainen maajoukkueura alkoi nostatti hiuksenhienosti tunteet pintaan. Viiden vuoden tauon jälkeen Club De Telde, täällä taas!

Päivä alkoi tietysti tyypillisellä jo traaditioksi tulleella radan seemaamisella, joka suomeksi siis tarkoittaa radan säätämistä ampumakuntoon ohjekirjan mukaisin astein ja metrein. Sitä herkkua harvemmin pääsee leireillä kokemaan että radat olisi jo säädetty valmiiksi ja OIKEIN...

Lopulta rata oli kunnossa ja miehet valmiina suoltammaan lyijyä taivaalle. Pitkä odotus palkittiin ja vuoden ensimmäiset laukaukset ovat nyt takana päin ja kaiken päälle jäi aloituspäivästä positiivinen maku suuhun. Tulokset eivät päätä huimanneet, muttei niiden ollut tarkoituskaan varsinkaan vielä tässä vaiheessa kautta. Tuloskunto oli tasainen ja ilman suurimpia tekniikka- tai keksittymisvirheitä ei kerääntynyt, asiaa saattoi toki auttaa pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö. Jäämme odottamaan tulevien päivien antia.

-Niko-

15.2

Sää: Puolipilvisestä pilviseen
Lämpötila: 22-25

Kelin ollessa tuolla vuoren kupeessa kerrankin kohtuu tyyni niin päätimme hienosäätää heittimet vastaamaan ihannearvoja. Ensimmäistä kertaa leirin aikana pääsimme ampumaan nyt ns. ihanneolosuhteissa (mitä nyt paikalliseen tapaan laitteet eivät aivan 100% pelanneet, mutta mitäpä pienistä kun ei nekään meistä. Kovalla puurtamisella ja kohtuu väkinäisellä ampumisella sain aikaiseksi kohtuullisia sarjoja, mutta mieltä painoi jatkuvasti jokin toistuva virhe. Monia sarjoja ammuttuani ja asiaa pähkäiltyäni otin coutsia hihasta kiinni ja sanoin että seuraisi ammuntaani vierestä tarkalla silmällä. No mutta! Syy löytyi vallan nopeasti ja syyksi paljastui vanha ystäväni liikapursitus - pe***le! Miksi nyt tuota en itse heti tajunnut. Noh, tämän asian sisäistettyäni alkoi lyyti kirjoittaa ja sarjat alkoivat olla sitä luokkaa mitä niiden kuuluukin. Hyvillä mielin pakkasin päivän päätteeksi kamat autoon ja lähdin kurvaamaan kohti hotellia.

Hetkisen tässä tasoittelisi oloa, hoitelisi palaneet jäsenet (aurinnkorasva on heikkojen hommaa!) ja ehkä käväisisi iltalenkillä ennen ruokailua. Nyt tunnen ansainneeni mehukkaan pihvin! Puuta pitänee koputtaa eilisiltaisen ruokailun jälkeen ettei vaan sattuisi yhtä kehno säkä.

p.s. Note to Self: Älä enää ikinä, painotan sanaa IKINÄ, mene tuohon ranna ensimmäiseen kippolaan - sieltä et saa kuin surkeaa palvelua, ala-arvoista ruokaa, huonon mielen ja vatsataudin (en onneksi itse ole teräsvatsallani tämän urhi, mutta kanssamatkustaja koki tämän ikävän kohtaon). Kiitos ja kumarrus! Pihvi ja lihava elämä -  here I come!

-Niko-

16.2

Sää: Aamusta vesisadetta, myöhemmin pilvipoutaa
Lämpötila: 18-25

On se kumma kuinka vaihtelevalla menestyksellä noita kiekkoja tuolta taivaalta saa palasiksi räiskittyä. Sarjojen tulokset vaihtelivat hyvistä kehnoihin läpi päivän, ei oo rentoo. Mutta onneksi mieltä keventää se, että ollaan kuitenkin vuoden ensimmäisellä leirillä ja takana on vasta leirin kolmas päivä. Vielä ehtii onneksi julistamaan niitä hyviä sarjoja niin että ampuu vielä unissaankin "pölyjä".

Eilinen pöperö-reissu ei taasen aivan vastannut odotuksia - pihvi vaihtui pizzaan ja huhhuh, palvelun taso oli taas aivan omaa luokkaansa. Voitte vain kuvitella missä mielessä... Jos vaikka tänään onnistaisi ruokapaikan suhteen. Vaatimus nro.1 mitä noudatetaan tästä lähtien AINA - ei enää IKINÄ paikkaan missä on joku hamppi soittamassa livemusaa. Eihän siinä metelissä ruoansulatuskaan toimi!

Olkapää yhä enemmän vereslihalla ja kipeämpänä taidan painella lähimpään apteekkiin hommaamaan "keinoihoa" tuon jäljen paikkaamiseksi. Joten suihkun kautta apteekkiin ja hetkeksi seuraamaan olympialaisia ennen illan vierailua, toivottavasti vaatimukset täyttävään, ravitsemusliikkeeseen. Osumia odotellessa...

-Niko-

17.2

Sää: HANURISTA! Vettä tulee kun Esterin sanonko mistä...
Lämpötila: 17-24

P***a päivä...ei kommentoitavaa, mutta kommentoin silti - ihan kiuskakseni vaan (lähinnä itseni). Päivähän alkoi aika makosasti hyvillä sarjoilla, hyvällä säällä ja positiivisella mielellä. Mutta! Luontoäiti päätti heittää valttikortin peliin ja lykätä päälle varsinaisen monsuunisateen tuulien kera. Vettä tuli jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta ja niidenkin välistä 360 asteen säteeltä kuin saavista olis kaatanut.

Kelin muututtua alkoi sarjat mennä päin sanonko mitä ja varmaan siinä samalla keskittyminen ei vissiin ollut lähelläkään sitä luokkaa mitä olisi kenties pitänyt. Mutta, emmepä jaksa lannistua vaan suunnataan kohti huomista ja katsotaan kenen sääennuste pitää paikkaansa. Radan omistajaherra väitti sään olevan huomenna bueno, kun taas pitkäaikainen ystävämme ratamestari Victor sanoi että huomenna sitä vettä vasta tulee! Miten sitä voi enää tuosta kovemmin tulla!? Joten jäämme odottelemaan lisärusketusta tai vaihtoehtoisesti hukkumiskuolemaa.

Sapuskareissua edeltävää uutta ajanvietettä olisi nyt keksittävä sillä kerta täälläkin homma takkuaa, niin kyllä se tuntuu tuolla Vancouverinkin päässä heittävän ihan omiaan. Ei ole paljoa tarvinnut seurailla kisoja kun tarjolla on vain lumisadetta, eikä menossa ole mikään hiihtoskaba kovassa tuiskeessa vaikka niin kovasti toivoisinkin.

Ruokareissukin alkaa saamaan synkkiä käänteitä. Ulos vilkaistessani ei ainakaan helpotuksen huokausta tarvinnut odotella, vettä tulee kohisemalla ja tuulta on valehtelematta tuhansia metrejä sekunnissa. Ihan totta! Tule Kanarialle, täällä hermo lepää! Säämuutoksia odotellessa...

-Niko-

18.2

Sää: Yllättävää kyllä, mutta pääosin aurinkoista!
Lämpötila: About 20 koko päivän

Hahaa! Ratamestarin ennustus ei toteuttunut, joten pääsimme suoltamaan lyijyä kohtuullisessa säässä. Mitä nyt edelleen paikalliseen tapaan heittimet eivät aivan olleet yhtä mieltä ampujien kanssa, mutta mitäpä tuosta. Saatiinhan me sentään kohtuu keli hukkumiskuoleman sijasta!

Tulokset heittelivät tällä kertaa kohtuu vähän, mutta taasen tulostasossa oli petraamisen varaa. Noh, vielä on yksi ampumapäivä jäljellä sisältäen leirikilpailun johon Kanarian reissumme huipentuu. Toivoa saattaa että täältä nyt pääsisi hyvillä mielin palaamaan kotosuomeen jotta voisi tulevalta kaudelta jotain tuloksiakin odotella. Ihan vain sillä ettei tarviis heti kotiin päästyä laittaa asetta rovioon ja sulattaa metalliosat vaikka verkkopainoiks ja myydä ne kylän miehille käypään hintaan. Eipä ois monella Perazzi-tehtaan verkkopainnoja! Olis ahvenat ihmeissään jumaleissön.

Mjaa, aika lailla kaikilta osin peruspäivä joten ei kait tässä sen enempää tarvitse kakkelia alkaa selittelemään kaiken ylläolevan lisäksi. Hasta mañana!

p.s. Note to Self: Osta ny kerpele sitä keinoihoa, lapsen iho on niiiin herkkä ja se ei enää kauaa kestä! =(

-Niko-

19.2

Sää: Pilvistä, sillointällöin aurinko vaivautui näytille
Lämpötila: 17-20

Viimeinen päivä paukuttelua takana ja aika valmistautua palaamaan sinne pakkasen ja miljoonien kuutiometrien lumiröykkiöiden keskelle. Onko pakko!? Noh, onneks enää kuukausi seuraavaan reissuun niin josko sitä sen aikaa malttais palella.

Leirikisa tuli ammuttua, eikä siitä sen enempää. Voitte itse päätellä loput. Kuitenkin hommat sujui sillä mallilla etten nyt taida kuitenkaan lähteä Perazzia sulattelemaan verkkoipainoiksi, vaikka toki sekin kävi mielessä useampaan otteeseen. Mutta joo, aika lailla kaikki kokema on tullut jo ilmaistua aikaisempina päivinä, joten ei juuri mitään uutta lämpösen auringon alla.

Olympialaisia seuraillessa ja kamoja kasaan laitellessa taitaa loppuilta tässä sujahtaa. Voisi olla liikaa pyydetty jos KERRANKIN saisi syödä täällä aterian, jonka jälkeen ei tekisi mieli käydä ilmoittamassa mielipidettään paikasta koko kylälle, haukkua paikan kokit ja tarjoilijat aivan lyttyyn eikä joutua edes miettimään mitään edellä mainittua! Ihan jos vain tämän kerran se olisi mahdollista, jos se täällä edes mahdollisuuden rajoissa on...

Lyhyestä virsi kaunis. Kiitämmä, kumarramma ja mietimmä ensi kerralla kahdesti että tulemmeko tänne uudestaan!

-Niko-

Video