Osallistuin tammikuussa IBM InterConnect -tapahtumaan Las Vegasissa, joka vyörytti päälle tsunamin lailla tietoa IBM-pilvipalveluista, IoT:sta, oppivasta analytiikasta ja ties mistä teknologian ihmeellisyydestä. Kaikki opittu tieto sai miettimään IT-osaston kohtaloa muuttuvassa maailmassamme.Suunta on selkeä ja kaikilla tiedossa. Organisaatiot ovat asettumassa omille paikoilleen digitalisaation marssijärjestyksessä. Nokkelimmat tietysti etulinjassa ja loput seuraavat muutoksen aaltoa vanavedessä.
"IT-osasto sellaisenaan kuin olemme sen oppineet tuntemaan, tulee poistumaan organisaatioidemme pölyttyneistä kellarikerroksista paikkaan, jonne se ansaitusti kuuluukin."
IT-osasto sellaisenaan, kuin olemme sen oppineet tuntemaan, tulee poistumaan organisaatioidemme pölyttyneistä kellarikerroksista paikkaan, jonne se ansaitusti kuuluukin. Ei ole hassumpi ajatus, että kellarikerros vaihtuu kattohuoneistoakin korkeammalle, nimittäin pilveen. Tai hybridipilveen. Tai yksityiseen pilveen.
Unohdetaan hetkeksi IT-osaston harppaus ja palataan maan pinnalle miettimään, mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä. Aikaisemmin organisaatioilla oli omat sähköpostipalvelimet, tiedostopalvelimet, tietokantapalvelimet, sovelluspalvelimet ja liuta muita palvelimia. Palvelimia hoitamassa oli joukko omia IT-nörttejä. Nykyisin organisaation tietotekninen infrastruktuuri pakenee kiihtyvällä vauhdilla palveluntarjoajien palvelimille ympäri nettiä – eli pilveen. Kaikki tavanomaisessa toimistokäytössä tarvittavat ohjelmistot ovat jo siirtyneet pilvipalveluiksi eikä niitä ole enää taloudellisesti järkevää pitää omilla palvelimilla. Vähitellen pilveen siirtyvät myös toiminnanohjaukset, sovelluskehitysympäristöt ja muut vaativammat ympäristöt.
"IT-infra siis hävisi pilveen, mutta mitä organisaation omaan konesaliin sitten jää?"
IT-infra siis hävisi pilveen, mutta mitä organisaation omaan konesaliin sitten jää? Pölyn lisäksi saattaa olla saattohoidossa palvelimia liittyen turvallisuuteen ja organisaatiokohtaisesti räätälöityihin sovelluksiin. Oman konesalin sijaan nämä palvelimet kannattaa kuitenkin sijoittaa luotettavan kumppanin konesaliin yritykselle dedikoituun ympäristöön (private cloud). IT-slangissa puhutaan tällöin hybridipilvestä.
Elämä IT-osaston häviämisen jälkeen – onko sitä?
Kun IT-infrat ovat hävinneet pilveen ja konesali ammottaa tyhjyyttään, minkä perinnön IT-osasto sitten organisaatiolle jätti? Luultavasti muu henkilöstö jatkaa hommiaan huomaamatta, että IT-osasto olisi koskaan kellarissa ollutkaan, konesaleista puhumattakaan. Jäljelle jäävät käyttäjät ja käyttäjille erilaiset päätelaitteet. Laitteet vaihtelevat älykellosta älypuhelimen ja tabletin kautta perinteiseen työasemaan, ja mitä ikinä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Todennäköisesti pilvi jopa mahdollistaa henkilöstölle modernimpien työvälineiden käyttöönoton ketterämmin, kuin mitä perinteinen IT-osasto olisi mahdollistanut. Päätelaitteiden lisäksi jäljelle jäävät tietoliikenneyhteydet, jotka voivat perustua mobiililiittymiin – tai vähänkin järeämpää kapasiteettia tarvittaessa valokuituun sekä kiinteään laajakaistaan. Henkilökohtaisten työvälineiden ja liittymien lisäksi jäävät kenties tulostimet. Siinäpä se perintö tuli jaettua ja IT voi jatkaa onnellisesti tarinaansa pilvessä.
Vai unohtuiko jotain?
Jouduimmeko digitalisaation myötä todella osoittamaan ovensuuta IT-nörteille, vai mihin katosivat kellarikerrosten kokiksen kittaajat? Nostetaan katsetta jälleen ylöspäin havaitaksemme, että pölyttyneet IT-kaverimme eivät olekaan enää niin pölyttyneitä vaan istuvat saman pöydän ympärillä digitalisoimassa organisaatioiden ydinliiketoimintaa. Tukifunktion sijaan nämä IT-nörtit ovatkin nykyään osa organisaation ydinosaamista. Voinemme siis unohtaa nörtit ja alkaa puhua digiammattilaisista.
Miten hankitaan, hallitaan ja tuetaan?
Kun ohjelmistot saadaan pilvestä ja niiden veloitus perustuu käyttöön, kannattaako päätelaitteet investoida itselle? Tuskin. Päätelaitteet siirtyvät mobiililaitteiden tapaan hallintaan etähallintapalveluiden avulla. Fiksu organisaatio nappaa tässä kohtaa vierelleen luotettavan IT-kumppanin, jonka ydinosaamista ovat niin pilvipalvelut, verkkoyhteydet kuin päätelaitteiden hallinta ja laitteisiin liittyvä logistiikka.
"Kuunteleminen ei vielä takaa ymmärtämistä - oleellista kumppanin valinnassa onkin, että kumppanilla on ymmärrys siitä, miten laitteet ja käyttäjät tuetaan."
Kuunteleminen ei vielä takaa ymmärtämistä - oleellista kumppanin valinnassa onkin, että kumppanilla on ymmärrys siitä, miten laitteet ja käyttäjät tuetaan. Miten päätelaitteet kytketään verkkoon, miten eri pilvipalvelut saadaan keskustelemaan keskenään ja tuottamaan organisaation kannalta mielekästä raporttidataa. Kumppanin täytyy keskustella asiakkaan kanssa samaa kieltä niin liiketoiminnan kuin loppukäyttäjien näkökulmasta.
Mitä seuraavaksi?
Digitalisaation edetessä tullee tapahtumaan myös erilaisten järjestelmien konsolidoitumista. Miksi esimerkiksi tarvitaan kaksi erillistä järjestelmää pääsyn valvontaan, toinen tietojärjestelmille ja toinen fyysiselle pääsylle? Eikö saman järjestelmän kautta voitaisi yhdellä kertaa antaa oikeudet niin ohjelmistoihin kuin kiinteistöihin? Eikö käyttäjälle esimerkiksi voitaisi myöntää pääsy varaamaansa neuvotteluhuoneeseen samalla, kun hän tekee varauksen itselleen kalenteriin? Eikö neuvotteluhuoneesta voitaisi avata valmiiksi video- ja kuvayhteydet muihin neuvotteluhuoneisiin, joista kyseiseen kokoukseen osallistutaan? Eikö kalenterivarauksen kautta henkilölle voitaisi myöntää ajo-oikeus kampukselle kokouksen ajaksi?
Hävisikö IT-osasto sittenkään?
Huomasiko kukaan, miten salakavalasti IT-osasto tekikin itsestään osan ydinliiketoimintaa. Tärkeimmän lenkin bisneksen kannalta. Korvaamattoman. Jopa kuolemattoman? Villi veikkaus on, ettei digitalisaatio näe hetkeen laantumisen merkkejä. Lentävien autojen sijaan tuskin tulevaisuudessa kuljemme hevosella töihin, joten jokainen voi päätellä, mikä merkitys IT-nörteillä – digiammattilaisilla – on maailmassamme.
